Neulominen on ihanaa! Mutta kaikelle on aikansa. Tai jotenkin tuntuu siltä, etten enää jaksa neuloa pelkästä neulomisen ilosta. Yritän järkevöittää tekemisiäni niin, että teen jotain jossa on jotain järkeä ja lopputulokselle on myös jotain käyttöä. Joko itselle tai sitten jollekin muulle.
Viimeisin neuletekele taitaa olla villapaita. Siis minkä olen saanut valmiiksi asti. Erinäinen määrä töitä on tämän jälkeenkin tullut alotettua, mutta kaikki on jäänyt kesken. Ehkä tämä henkii jostain ajatustavan muutoksesta eli ettei jaksa tehdä loppuun kuin vain sellaisia töitä, jotka kokee jollain tasolla edes tarpeelliseksi.
Mutta siis tähän villapaitaan. Se on ensimmäinen isompi työ, johon olen ryhtynyt ilman mitään ohjetta. Mallina oli yksi lempparivillapaidoista. Mittailin, mallailin ja sommittelin etu- ja takakappaleita pitkin matkaa. Ensin pelkäsin, että mihinköhän olen oikein ryhtynyt... Mutta lopputulos on todellakin villapaita! Jos jotain saisi tehdä toisin niin mittailisin hihoja enemmän. Tällä kertaa olin sen verran malttamaton ja mieltä poltteli valmis työ, joten innostukseltani "unohdin" mittailla hihoja ja annoin vaan puikkojen laulaa :) Kuvasta ehkä huomaa, että hihat on kerran käännetty.
Paidan alareunassa ja hihoissa on reilu 5 cm joustinneuletta. Muuten paita on neulottu edessä oikeaa ja nurjalla nurjaa. Kaula-aukko oli tarkoitus jättää sellaiseksi, mutta valmista paitaa sovittaessani se paljastuikin aivan liian suureksi. Poimin kaula-aukon ympäriltä silmukoita pyöröpuikolle ja neuloin kaulukseen löysää joustinneuletta. Lopputulos yllätti positiivisesti ja paidasta tuli varsin käyttökelpoinen :) Summamutikassa tekeminen tulee siis saamaan jatkoa tulevaisuudessakin!
Summamutikassa tekemiselle jatkoa toi pieni pussukka. Eräs pitkäaikainen haave toteutui, kun sain lahjaksi ompelukoneen. Olen useamman vuoden jo haaveillut ompelukoneesta, mutta sen hankkiminen on tuntunut jotenkin kaukaiselta. Nyt kun lopulta ompelukone tähän taloon muutti niin olen siitä äärimmäisen onnellinen. Olen jo pitkään haaveillut pienestä ja kevyestä pussukasta, johon voisi lenkin ajaksi sujauttaa avaimet ja puhelimen. En ole löytänyt kaupoista mitään kivaa tähän sopivaa. Niinpä ensimmäiseksi harjoittelutyöksi ompelin itselleni lenkkipussukan. Toki tämän olisi voinut toteuttaa myös neulomalla tai virkkaamalla, mutta niissä usein kaulanauha venyy käytössä, joten lopputulos ei säily toivottuna ikuisesti. Lopputulokseen voi kyllä olla tyytyväinen! Harmaan ja valkoisen yhdistelmän kruunaa iso pinkki nappi. :) Nyt kyllä puraisi ompelukärpänen ja kädet syyhyäisi tehdä vaikka mitä. Ehkä kuitenkin hengitän syvään ja mietin rauhassa ennen kuin aloitan mitään turhaa :)
Lähestyvä pääsiäinen on pienessä määrin jo mielen päällä. Löysin Novita knitsin sivuilta hauskoja pääsiäskoristeita. Nähdessäni tämän munasäkkituolin alkoi minua hymyilyttää siinä määrin, että oli pakko heti päästä kokeilemaan ohjetta käytännössä. Varsinkin kun tähän ei paljoakaan lankaa mene ja keltaista sekä punaista sattui löytymään kotoa jo valmiiksi. Tämä on kyllä melko hellyyttävä ja valmistuu helposti ja nopeasti :) Tätä virkatessani päässä pyöri koko ajan laulu: mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli. Pakko tehdä vielä toinen kaveriksi, ettei tämä pieni kananen vaan eksy yksin vapauden kaipuussaan niityille hyppelemään :)
