Hetkinen on taas ehtinyt vierähtää kaiken kiireen keskellä enkä ole siksi siis ehtinyt hirveästi tänne kirjoittelemaan. Kesä alkaa olla jo ohitse ja syksy kovasti ovia kolkutteleekin, vaikka vielä on lämpöäkin päivisin riittänyt. Syksyn kynnyksellä on kivaa kurkata hetkeksi taaksepäin ja muistella kesää. Kummityttöni on syntynyt keskellä kesää, heinäkuussa Hänen syntymäpäiviensä lähestyessä mietinkin josko tekisin hänelle itse lahjan ja ei ollut vaikea arvata mitä se olisi. Virkattu pöllö oli helppo ja nopea toteuttaa ja langatkin löytyi kotoa. Avattu vajaa kerä 7 veikkaa ja pinkki puuvillalangan loppu toimivat hyvin yhteen. Oli ihanaa saada antaa tämä ja tehdä pieni 5-vuotias onnelliseksi :)
Työpäivien jälkeen parasta stressinpurkamista on käsityöt! Sen olen todennut miljoonaan kertaan. Käsityöt toimii hyvänä keinona jäsentää ajatuksia ja saada etäisyyttä stressaaviin asioihin. Eikä aina tarvitse olla valmista ideaa siitä mitä on tekemässä. Joskus se idea voi pulpahtaa kesken tekemisenkin. Näin kävi tämän pienen elefantin kanssa. Olen toteuttamassa edelleen sitä samaa missiota eli lankavarastoja pienemmäksi. Niinpä siis yksi kaunis ilta työpäivän jälkeen otin vajaan puuvillalankakerän ja aloin virkkaamaan Lopputuloksena syntyi tämä pieni elefantti. Tämän vein töihin sille kuuluvalle paikalle. Isoista korvistaan huolimatta se ei ole vielä kaikeksi onneksi lähtenyt lentoon. Vaikka mistäs sitä tietää mitä se öisin siellä tekee, kun kukaan ei ole näkemässä.
Taas nettiä selatessani löysin tällaisten pitsisukkien ohjeen. Malli on kaunis, en vain ole vielä löytänyt siihen sopivaa lankaa. Aloitin yhtä sukkaa tekemään minulta löytynestä keltaisesta langasta, mutta se on liian paksua näihin. Neuloin toisen parin punaisesta 7 veikasta, mutta edelleen nämä näyttää jotenkin isoilta, vaikkakin jalassa tuntuvat oikein hyviltä. Tein nämä lähinnä itselleni vierassukiksi. Lattialla vetää sen verran, että varsinkin kylmemmillä ilmoilla on kiva pitää jalat lämpimänä. Vieraiden ei siis aina tarvitse muistaa ottaa villasukkia mukaan, kun niitä löytyy talosta ylimääräisiä ;)
Viime viikonloppuna sain oikein yökylään tuon mainitsemani kummitytön siskonsa kanssa. Kaiken touhuamisen keskellä innostuimme askartelemaan. Kummitätilän puuhanurkasta löytyy melkeinpä aina lankojan lisäksi myös kaikkea muuta puuhasteltavaa ja tällä kertaa kaivoimme esiin läjän puuhelmiä. Niistä teimmekin yhdessä monenlaisia koruja. Tytöt tekivät itselleen useamman rannekorun ja kummitäti pujotteli rannekorun sekä viherän sävyisen kaulakorun. Kivaa opettaa pienemmillekin mitä kaikkea sitä saakaan aikaan itse omin käsin, kun vaan viitsii ja jaksaa nähdä vähän vaivaa!
Hetkinen on taas ehtinyt vierähtää kaiken kiireen keskellä enkä ole siksi siis ehtinyt hirveästi tänne kirjoittelemaan. Kesä alkaa olla jo ohitse ja syksy kovasti ovia kolkutteleekin, vaikka vielä on lämpöäkin päivisin riittänyt. Syksyn kynnyksellä on kivaa kurkata hetkeksi taaksepäin ja muistella kesää. Kummityttöni on syntynyt keskellä kesää, heinäkuussa Hänen syntymäpäiviensä lähestyessä mietinkin josko tekisin hänelle itse lahjan ja ei ollut vaikea arvata mitä se olisi. Virkattu pöllö oli helppo ja nopea toteuttaa ja langatkin löytyi kotoa. Avattu vajaa kerä 7 veikkaa ja pinkki puuvillalangan loppu toimivat hyvin yhteen. Oli ihanaa saada antaa tämä ja tehdä pieni 5-vuotias onnelliseksi :)
Työpäivien jälkeen parasta stressinpurkamista on käsityöt! Sen olen todennut miljoonaan kertaan. Käsityöt toimii hyvänä keinona jäsentää ajatuksia ja saada etäisyyttä stressaaviin asioihin. Eikä aina tarvitse olla valmista ideaa siitä mitä on tekemässä. Joskus se idea voi pulpahtaa kesken tekemisenkin. Näin kävi tämän pienen elefantin kanssa. Olen toteuttamassa edelleen sitä samaa missiota eli lankavarastoja pienemmäksi. Niinpä siis yksi kaunis ilta työpäivän jälkeen otin vajaan puuvillalankakerän ja aloin virkkaamaan Lopputuloksena syntyi tämä pieni elefantti. Tämän vein töihin sille kuuluvalle paikalle. Isoista korvistaan huolimatta se ei ole vielä kaikeksi onneksi lähtenyt lentoon. Vaikka mistäs sitä tietää mitä se öisin siellä tekee, kun kukaan ei ole näkemässä. 
