Joulun jälkeistä aikaa

 Joulu on jo takana ja katse käännetty kohti uutta vuotta. Jännityksellä odotan millaisiin seikkailuihin uusi vuosi minut viekään ja mistä sitä itsensä oikein löytää. Toivottavasti tietenkin enemmän positiivisia asioita :)

Minulla on yksi ystävä, joka pitää pöllöistä vähintään yhtä paljon kuin minä. Viime kesänä kävimme yhdessä Tallinnassa päiväristeilyllä ja sieltä hänelle tarttui mukaan kettulaukku. Samassa yhteydessä hän mainitsi, että kettu on uusi pöllö. Tästä siispä keksin neuloa hänelle laukkuun sopivat lapaset. Aikani etsiskelin ohjetta kettulapasiin ja lopulta löytyikin kiva ohje yhdestä blogista (jota en valitettavasti enää muista) ja sitä sitten muokkailin mieleni mukaiseksi. Nämä päätyivät lopulta joulupakettiin ja toivon, että yllätys oli mieluinen!

Äitini oli neulonut vielä lisää villasukkia hyväntekeväisyyteen, tällä kertaa Pelastusarmeijan joulupataan. Mutta ennen lahjoittamista pihistin sieltä yhdet sukat itselleni. Olen pitänyt näitä ahkerasti kotona päivisin ja öisin. Ihanaa, kun varpaat pysyvät lämpiminä :)

Minun alkoi tehdä mieli suhteellisen ohuita peruslapasia jokapäiväiseen käyttöön, koska säät eivät ole olleet kovinkaan vilpoisia tänä syksynä. Niinpä ostin kerän Novitan Nallea ja neuloin. Näitä neuloessani tajusin, että minulla tosiaankin on pieni peukalo verrattuna muihin tuntemiini ihmisiin. Minusta tässä langassa on kauniit värit ja lopputuloksesta tuli aika kiva, kun tässä langassa väri vaihtuu nopeasti eikä raidoista tule kovin paksuja. Yritän tehdä loppu langasta vielä lyhytvartiset villasukat, toivottavasti lanka riittää siihen.

Joulukuusta ei minulla mahdu nykyiseen kotiini, mutta kotia on silti kiva koristella jouluun. Niinpä kokosin taas joulupalloja tarjottimelle ja joulutähden kanssa niistä sai kivan asetelman. Tuo ihana pöllöpallo löytyi Koiramäen Pajutallista :)

Juuri ennen joulua sain vielä valmiiksi virkkaamani kattausliinat joulupöytään. Malli on alunperin patalapun malli, jota sitten muokkailin oman pään mukaan ja lopuksi vielä virkkasin liinaan reunuksen omasta päästä. Nämä olivat joulupöydässä kauniit valkoisen liinan kanssa. Lankana oli jo itseltä löytyvää Kotiväkeä.

Ihan viimeaikaisin valmis työ on tämä Heijastinlangasta neulottu pipo. Puikkoina oli nro 10 puikot. Alkuun nauloin joustinneuletta 4 kerrosta ja sitten ainaoikeaa. Mallia tälle pipolle ei ollut, tein ihan omasta päästäni. Nyt siis pitäisi näkyä pimeässä hyvin, kun valopäänä tuolla kulkee. Heijastin on halpa henkivakuutus.

Joulupukki toi käsityökirjaa ja värityskirjaa, joten katsotaan mitä seuraavaksi sitä keksii. Meneillään on yksi villapaita ja mielessä jo seuraava villapaita, mutta aika on rajallinen. Katsotaan saako niitä koskaan valmiiksi...

Hyvää Uutta Vuotta!!!

Monenlaisia neuleita

Syksy on saapunut jo ajat sitten kaupunkiin ja varpaita palelee. Siksi siis villasukkia on tullut tehtyä reilusti yli oman tarpeen. Lankavarastoa on kertynyt riittämiin, jopa niin paljon ettei enää itsellä ole riittänyt aikaa sen pienentämiseen. Jokainen lankakerä on tullut hankittua ihan oikeaan tarpeseen ja toteuttamiseen on joskus ollut joku idea, mutta se on syystä tai toisesta jäänyt unholaan. Niinpä siis lahjoitin suuren osan lankavarastostani eteenpäin, jotta ne langat saataisiin johonkin hyödylliseen käyttöön.

Alkusyksystä ostin Novitan sukkalehden, joka taas sisälsi ihania sukkaohjeita. Lemppariksi osoittautui malli unisukista ja sainkin ne tehtyä nopeaan tahtiin, taisivat valmistua jopa yhden viikonlopun aikana. Langaksi valitsin Novitan sukkalangan ja nämä todellakin ovat ihanat yöllä! Pidempivartisille sukille on myös tiedossa käyttöä, kun ilmat tästä viilenee. Ne on ihanat esim. juuri leggingsien kanssa, joita käytän paljon. Ja miksei kotonakin, kun kaipaa lämpöä. Nämä on neulottu 7 Veljeksestä ja ne on neulottu minulle lahjaksi.

Tosiaan lankavaraston pienentäminen on ollut tässä jo pidemmän ajan suunnitelma enkä siitä olisi itse millään selviytynyt. Niinpä siis annoin monta muovikassillista lankoja eteenpäin, jotta niistä saisi tehtyä jotain hyödyllistä jollekin. Ja sukkiahan on syntynyt! Ensimmäisen kuvan sukkaparit on jo lahjoitettu hyväntekeväisyyteen HelsinkiMissiolle ja toivottavasti niistä olisi iloa sekä lämpöä ihmisille, jotka sukkia tarvitsevat. Alemman kuvan sukat odottavat uutta kohdetta. Lankoja on vielä vähän kuulemani mukaan jäljellä, joten kun kaikki sukat saadaan valmiiksi, lahjoitetaan nämä sukat hyväntekeväisyyteen johonkin toiseen kohteeseen.

 Jämälankaprojektista innostuneena ja lanka-arkkuani kaivellessani löysin pussillisen Novitan Säde-lankaa. Tätä violettia oli noin 1,5 kerää ja mietin mitä siitä tekisinkään. Sitten neuleohjeita selatessani löysin Novitan sivuilta pitsineulepipon (kliks) ja neuloin sen tästä Säteestä. Nopea oli toteutus ja pipo pääsikin pian käyttöön. :)

Puuhanurkassa tapahtuu

Hetkinen on taas ehtinyt vierähtää kaiken kiireen keskellä enkä ole siksi siis ehtinyt hirveästi tänne kirjoittelemaan. Kesä alkaa olla jo ohitse ja syksy kovasti ovia kolkutteleekin, vaikka vielä on lämpöäkin päivisin riittänyt. Syksyn kynnyksellä on kivaa kurkata hetkeksi taaksepäin ja muistella kesää. Kummityttöni on syntynyt keskellä kesää, heinäkuussa Hänen syntymäpäiviensä lähestyessä mietinkin josko tekisin hänelle itse lahjan ja ei ollut vaikea arvata mitä se olisi. Virkattu pöllö oli helppo ja nopea toteuttaa ja langatkin löytyi kotoa. Avattu vajaa kerä 7 veikkaa ja pinkki puuvillalangan loppu toimivat hyvin yhteen. Oli ihanaa saada antaa tämä ja tehdä pieni 5-vuotias onnelliseksi :)

Työpäivien jälkeen parasta stressinpurkamista on käsityöt! Sen olen todennut miljoonaan kertaan. Käsityöt toimii hyvänä keinona jäsentää ajatuksia ja saada etäisyyttä stressaaviin asioihin. Eikä aina tarvitse olla valmista ideaa siitä mitä on tekemässä. Joskus se idea voi pulpahtaa kesken tekemisenkin. Näin kävi tämän pienen elefantin kanssa. Olen toteuttamassa edelleen sitä samaa missiota eli lankavarastoja pienemmäksi. Niinpä siis yksi kaunis ilta työpäivän jälkeen otin vajaan puuvillalankakerän ja aloin virkkaamaan Lopputuloksena syntyi tämä pieni elefantti. Tämän vein töihin sille kuuluvalle paikalle. Isoista korvistaan huolimatta se ei ole vielä kaikeksi onneksi lähtenyt lentoon. Vaikka mistäs sitä tietää mitä se öisin siellä tekee, kun kukaan ei ole näkemässä. 

 Taas nettiä selatessani löysin tällaisten pitsisukkien ohjeen. Malli on kaunis, en vain ole vielä löytänyt siihen sopivaa lankaa. Aloitin yhtä sukkaa tekemään minulta löytynestä keltaisesta langasta, mutta se on liian paksua näihin. Neuloin toisen parin punaisesta 7 veikasta, mutta edelleen nämä näyttää jotenkin isoilta, vaikkakin jalassa tuntuvat oikein hyviltä. Tein nämä lähinnä itselleni vierassukiksi. Lattialla vetää sen verran, että varsinkin kylmemmillä ilmoilla on kiva pitää jalat lämpimänä. Vieraiden ei siis aina tarvitse muistaa ottaa villasukkia mukaan, kun niitä löytyy talosta ylimääräisiä ;)

Viime viikonloppuna sain oikein yökylään tuon mainitsemani kummitytön siskonsa kanssa. Kaiken touhuamisen keskellä innostuimme askartelemaan. Kummitätilän puuhanurkasta löytyy melkeinpä aina lankojan lisäksi myös kaikkea muuta puuhasteltavaa ja tällä kertaa kaivoimme esiin läjän puuhelmiä. Niistä teimmekin yhdessä monenlaisia koruja. Tytöt tekivät itselleen useamman rannekorun ja kummitäti pujotteli rannekorun sekä viherän sävyisen kaulakorun. Kivaa opettaa pienemmillekin mitä kaikkea sitä saakaan aikaan itse omin käsin, kun vaan viitsii ja jaksaa nähdä vähän vaivaa!

Mökkituliaisia

Maalausurakan jälkeen oli pakko vetää hetki happea. Mieli kuitenkin teki tehdä kaikenlaista, mutta suunnitelmissa ei ollut mitään erityistä. Niinpä annan luovuudelle tilaa ja aikaa, kyllä niitä keksintöjä taas tulee. Olin saanut kutsun hyvän ystäväni mökille. Olen menossa sinne ensimmäistä kertaa, joten en yhtään tiedä mitä odottaa :) Jotain tuliaisia kuitenkin on vietävä. Niinpä virkkailin Tuubin ylijäämistä kaksi paksuhkoa patalappua. Näitä voi pitää niin pannunalusina tai sitten ihan patalappuina esim. grillatessa. Kooltaan ovat normaaleja patalappuja isommat, joten pitäisi kyllä toimia mökkiolosuhteissa. Mökin värimaailmasta ei etukäteen ole tietoa, mutta tumma sininen nyt sopii hyvin mökille eikä siinä likakaan näy niin helposti. 
 Lanka-arkkuani kaivellessa eteen tuli pinkki puuvillalanka, jota oli pari kerää. Niin pienelle määrälle tuskin löytyy mitään suurempaa käyttöä, joten virkkailin siitä sitten lasinalusia 6 kpl myöskin mökkituliaisiksi samaiseen paikkaan. Tiedän, että ystäväni rakastaa paljon erilaisia värejä, joten uskon näiden sopivan sinne hyvin. Nämä ovat halkaisijaltaan 12 cm, joten soveltuvat hyvin myös. esim tuikkukupin alusiksi syksyllä.

Kuten myös minä, ystäväni on aivan hullaantunut pöllöihin :D Niinpä siis vielä innostuin virkkailemaan Prinsessajuttu -blogin ohjeen mukaan pöllön tuonne mökille. Jokaisella mökillä pitää olla oma vahti silloin, kun kukaan ei ole paikalla ja kukapas muu kuin pöllö voisi tuon vahtimisen paremmin hoitaa ;) Ystäväni perhe on lapsiperhe, joten varmasti tästä pöllöstä on iloa myös perheen pienimmälle ilakoijalle. Eli vähän jokaiselle jotain. Isännälle patalaput, emännälle lasinaluset ja jälkikasvulle hassunhauska tyyny :D

Pöllön virkkasin normaalista 7 veikasta, jota löytyi vajaa kerä arkustani. Lankaa oli kuitenkin liian vähän, että sillä olisi saanut virkattua sekä etu- että takakappaleet. Onneksi kätköistä löytyi ruskeanharmaata 7 veikkaa myös vajaa kerä. Nämä yhdistämällä sain virkattua kokonaisen pöllön eikä tarvinnut lähteä lankaostoksille. Silmät ja nenä ovat myös erilaisten puuvillalankojen jämiä.

Tässä vielä kuva pöllön selkäpuolesta. Monivärisyys ei kuitenkaan haittaa. Harvoinhan pöllöt ovat luonnossakaan täysin yksivärisiä. Saapa nähdä millaista kommenttia näistä tuliaisista tulee :D Tällaisia ihan jokainen vieras tuskin tuo tullessaan.

<3

 

Helppo ja nopea pintaremontti

Haaveissa on ollut keittiön remontointi oikeastaan sen ajan, kun olen nykyisessä asunnossani asunut. Kokonainen keittiön uudistaminen on kuitenkin iso ja melko kalliskin operaatio, joten olen antanut keittiölle jo kerran pientä kasvojenkohotusta. Harkitsin aikaisemmin myös pelkkien kaapinovien uusimista, mutta nykyinen keittiö on kooltaan kaikkien nykystandardien vastainen, joten kaapinovien uusiminen olisi mennyt mittatilaustyöksi ja kestänyt. Suunnitelmissa on ollut remontointi jälleen, mutta täysremontin sijaan pintaremontti pienellä budjetilla itse tehden. Lähtötilanne näkyy alla. Kaakelit on varmaankin alkuperäiset 80-luvun lopulta ja kaipaavat todella jotain pinnoitusta tai uusimista. Valkoisten kaakelien oranssit reunat ei millään sovi nykyiseen sisustukseen. Varmaan ovat olleet silloin aikoinaan oikeinkin muodikkaat, mutta aika kuluu. Keittiön kaappien listat ovat jo aiemmin saaneet harmaan puuvahakäsittelyn sekä uudet vetimet. Tason päällystin silloin puuvahauksen yhteydessä rautakaupassa myytävällä kontaktimuovilla. Alkuperäinen taso oli valkoinen ja kulunut, joten kaipasi kipeästi uutta päällystettä.

Keittiö on malliltaan sellainen, että siinä on kaksi tasoa eri seinillä. Tässä toinen pienempi taso, kun tavarat on tyhjennetty pois. Maalausta edeltävänä päivänä pesin kaakelit (ei vielä pesty tässä kuvassa) ja revin olemassa olevat kontaktimuovit pois. Peittelin valokatkaisijat sekä muut sellaiset paikat teipillä, joihin maalia ei saa mennä.

Kaakelimaaleja on montaa sorttia, mutta lukuisten blogiselausten ja rautakauppojen sivujen tutkailemisen jälkeen päädyin tähän K-raudassa myytävään kaakelimaaliin kliks. Pakko kyllä myöntää, että etukäteen maalaus vähän jännitti, mutta luotto oli kova ;) Värivaihtoehtoja tässä ei hirveää valikoimaa ollut, mutta oman keittiöni värimaailmaan sopii parhaiten valikoimista löytyvä vaaleanharmaa. Lopputuloksen ei siis pitäisi olla ainakaan huonompi, kuin nykyisen valko-oranssin. 

Tässä kuva, kun kaakelit on pesty ja vanha kontaktimuovi on irroitettu sekä tasot pesty. Maalaaminen tapahtui siis vasta seuraavana päivänä, jotta pinnat ehtivät kuivua hyvin. Pesuaineena käytin ihan tavallista päivittäistavarakaupassa myytävää pesuainetta ja karhunkieltä. Kaakelit ja saumat ovat ehjät eikä nyt niin kamalan likaisetkaan. Niissä on pölyä, rasvaa ja likaa kyllä, mutta ei hometta tms. vaikeasti irroitettavaa likaa. Siksi siis en lähtenyt ostamaan erillistä pesuainetta. 

Tässä lähikuva vielä alkuperäisen tason kunnosta. Taso on pinttynyt, likainen ja siihen on vuosien saatossa tullut kaikenlaisia naarmuja. Taso on siis joko vaihtamisen tarpeessa tai sitten se tarvitsee kipeästi päälleen uuden pinnan. 

Kun kaikki edellä mainittu mainittu oli tehty ja yökin nukuttu, alkoi itse maalaaminen. Kaakelimaali oli sopivan paksua ja sitä oli helppo telata. Ohjeissa oli, että telaa liikutetaan vain yhteen suuntaan ylhäältä alaspäin. Maalatessani kuitenkin vähän pelästyin, kun kaakeleiden yläreunaan ei maali näyttänyt tarttuvan millään. Lopputulos kuprusi aina, vaikka miten maalasi. Mutta kun huomasin maalin kupruavan ja vanhan kaakelinpinnan näkyvän, tupsuttelin telalla päälle aina uutta maalia. Kun maali oli hetken aikaa kuivahtanut kävin taas tupsuttelemassa lisää ja näin sain maalin lopulta tarttumaan. Maalin pitää antaa kuivua 24 tuntia ennen seuraavaa kerrosta, joten ei sitten auttanut muu kuin laittaa peukut pystyyn ja toivoa parasta!

Tässä tulos ensimmäisen maalikerroksen jälkeen, kun maali on vielä märkää. Peittävyys on aika hyvä, vaikka oranssit reunat silti näkyy läpi. Mutta tarkoituksena onkin maalata kaksi kerrosta, joten odottelen rauhassa.

Aamulla ensimmäinen asia, mikä oli mielessä tietenkin oli keittiö. Ja odottaminen todellakin tuotti tulosta!! Jälki on tasainen ja kiiltävä. Ihan kuin oikeat maalamattomat kaakelit! Tästä sai motivaatiota jatkaa maalaamista, vaikka kädet olikin eilisestä ahkeroinnista kipeät. 

Seuraavaa kerrosta kehiin. Kun se oli kuivunut 3 tuntia eli maalikerros oli pölykuiva, uskalsin aloittaa tasojen päällystyksen. Varovasti toimien tietenkin. Tämä kontaktimuovi oli huomattavasti ohuempaa kuin aiemmin käyttämäni, joten piti olla varovainen ettei se vain repeä asentaessa. Kaikesta kuitenkin selvittin ongelmitta. 

Mattopuukolla leikkasin reunat siistiksi ja reunoihin uudet silikonit. Varsinkin lavuaarin ympäristöön uusi silikoni oli erittäin tarpeellinen. 

Tässä sitten useamman tunnin kuivunut kaksikerroksinen maali ja päällystetty taso. Päällyste on melkein samanlaista kuin edellinenkin. Kuva vääristää vähän väriä, luonnonvalossa päällys on enemmän ruskea kuin musta. 

Tässä vielä kuva keittiön toisesta seinästä, kun tavarat on laitettu jo paikalleen. Maalin todellinen kuivumisaika on 72 tuntia, jonka jälkeen se on täysin kuiva. Pinnan mekaanista rasitusta on kuitenkin vältettävä yhteensä 20 päivää maalaamisesta. Jätin tavaroiden ja seinän väliin tilaa, että maali saa rauhassa kuivua. Lopputulokseen voi kuitenkin olla enemmäin kuin tyytyväinen :) Keittiön ilme muuttui ihan erilaiseksi kaakeleiden myötä. Myös keittiön kaksi seinää saivat päälleen uuden valkoisen pinnan. 

Ja jotta aika ei olisi käynyt pitkäksi kaakelimaalin kuivumista odotellessa niin maalasin sitten siinä samalla kerralla koko eteisen ja tuulikaapin valkoiseksi. Nyt on siis koti saanut uutta ilmettä kunnolla. Hintaa tälle remontille seinien maalaus mukaan lukien tuli noin 100 euroa. Kyllä sitä ihminen voi tulla iloiseksi pienistä asioista. Ja se mitä tietenkin naisena ajattelee, että pystyy itse amatöörinä samoihin remonttihommiin, kuin miehetkin. Ei siis ole mennyt hukkaan television remontti- & sisustusohjelmat eikä blogitkaan ;) Kun lukee ohjeita ja selvittää asioita etukäteen niin sillä pärjää jo pitkälle. Kannattaa uskaltaa! Maalaaminen on rentouttavaa ja ainakin itselle se toimii tietynlaisena terapiana. Mutta eipä sitä sentään joka vuosi voi olla kaikkia seiniä maalaamassa ;) 

Ensi kertaan <3

Tuubailua

 Ihanaa olla lomalla!! :D Innostuin alennusmyynneistä löytämään Tuubi-lankaa edullisesti, joten enpä voinut vastustaa kiusausta. Haaveissa on ollut jo jonkin aikaa löytää "täydelliset" pyykkikorit. No niitä ei tosiaankaan ole tullut vastaan pidemmän haeskelunkaan jälkeen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jälleen itse tekeminen. Etsiskelin Tuubi-lankaa eri nettikaupoista ja olin jo melkein vaipumassa epätoivoon, koska en löytänyt mistään näitä luonnonläheisiä värejä. Onneksi lopulta löysinkin Prismasta luonnonvalkoista sekä harmaata ja tämän löydön jälkeen melkein tunsin itseni voittajaksi :) Sitten ei kun hommiin!  Ensin selailin nettiä, josko löytäisin ohjetta virkattuihin tai neulottuihin pyykkikoreihin. Ohje tuli vastaan nopeasti. Minun tarkoitukseni oli tehdä kaksi pyykkikoria. Toinen valkopyykille ja toinen kirjopyykille. Omaan tarkoitukseeni en siis tarvinnut noita asteita, joten jätin ne pois. Pohjan jälkeen virkkasin 28 kerrosta suoraan ja sen jälkeen kahvat. Kahvat tein myös omasta päästäni eli jätin 6 silmukkaa väliin, virkkasin 12 silmukkaa, jotka kiinnitin seitsemänteen silmukkaan ja tämän jälkeen vielä 3 kerrosta. Ja voila, pyykkikorit on valmiit ja jo käytössä!!!

Ainoa mikä ihmetytti oli tuo jämälankojen määrä lopussa. Miten voi olla mahdollista, että harmaata jäi noin paljon enemmän jäljelle lopussa, vaikka pyykkikorit ovat ihan samankokoiset? No, tästä hämmennyksestä välittämättä ryhdyin jälleen tuumasta toimeen. Virkkasin jämistä vielä korin kylpyhuoneeseen, johon sain kätevästi päivittäisessä käytössä olevat hiustuotteet. Tuubia on ihana virkata, koska se ei veny ja tulosta saa nopeasti aikaan! Niinpä näiden korien valmistuttua vierailin jälleen Prismassa lankaosastolla. Alennukset olivat tehonneet, koska kaikki harmaat ja valkoiset olivat kelvanneet muillekin :) Onneksi jäljellä oli vielä muutamaa väriä. Niinpä päätin sitten ostaa sinistä Tuubia. Tavoitteena oli tehdä pyykkikoreihin tyylillisesti sopiva matto. Tämäkin valmistui nopeasti, parissa päivässä. Lomalla kun ei ole muuta tekemistä kuin käsityöt ;) Maton valmistuttua kyllä huomasi käsissä tekemisen jäljet. Sormet oli kipeät ja kankeat. Tuubi on kuitenkin paksuutensa takia raskasta virkata ja matolla oli jonkin verran painoa. Mutta lopputulokseen voi olla enemmän kuin tyytyväinen :)

Viimekertaisesta kännykän suojapussista innostuneena virkkailin samanlaisen suojapussin myös tabletilleni.

Kesälomaa odotellessa :)

 Viimekertaisen terassin ehostuksen jälkeen jatkoin istuttelupuuhia hyötykasveilla. Yllätyksekseni jouduinkin huomaamaan, että salaattia oli yllättävän vaikea löytää taimina. Aikaisempina vuosina tällaista ilmiötä en ole huomannut, mutta tänä vuonna näin pääsi käymään. Kiertelin useammassa eri puutarhamyymälässä, mutta joka paikka myi ei oota. Mielessä pyöri ajatus, että terassi pitäisi saada kerralla kuntoon, joten ei auttanut kuin jatkaa etsintää. Onneksi viimeinen oljenkorsi Överby Trädgårsbutik -Puutarhamyymälä ei tuottanut pettymystä, vaan iloisena marssin kotiin istuttelemaan salaattia chilin, basilikan ja sitruunamelissan kera :)

Harmillinen takaisku pääsi yllättämään vähän myöhemmin, kun jännittävässä tilanteessa puhelin sattui putoamaan ja jonka tuloksena tietenkin kuinkas muutenkaan näyttö halkesi. Periaatteessa puhelin vielä toimii, mutta kuinka kauan on sitten eri asia. Puhelimessa oli kyllä takaosan suojaava kuori, mutta näyttö jäi ilman suojausta. Yritin etsiskellä puhelimelle koko puhelimen peittävää kuorta, mutta en löytänyt mitään sopivaa. Niinpä ajattelin hyödyntää jo olemassa olevia jämälankojani ja virkkasin puhelimelle suojapussukan. En tiedä kuinka hyvin tämäkään suojaa mahdollisilta iskuilta, mutta on sitä ainakin kiva katsella. Mallia tähän ei ole, tein ihan itse mittailemalla omaa puhelintani. Suojaa tämä nyt ainakin näyttöä naarmuilta, jos ei muuta.


 Jämälankailuista ja varsinkin tuosta sydämestä (koska siitä tuli niin kaunis ja symmetrinen) innostuin jatkamaan virkkailua. All you need is love -teemaan liittyen virkkasin yhden mustan sydämen ja yhden pinkin. Pinkki sydän koristaa jo avaimiani, musta on menossa eräälle minulle tärkeälle ihmiselle, jonka aion yllättää lähiaikoina. :) Lisäksi olen ollut taas melko kekseliäällä tuulella ja kehitellyt mielessäni uusia kivoja juttuja, joita voisin seuraavaksi lähteä toteuttamaan. Niistä lisää myöhemmin ;)

Tähän loppuun vielä haluaisin sanoa, että uskokaa haaveisiinne ja uskaltakaa toteuttaa niitä. Hyppy tuntemattomaan saattaa aluksi tuntua pelottavalta epävarmuudelta, mutta kun sen ensimmäisen askeleen uskaltaa ottaa ja luottaa siihen, että elämä kantaa niin tulevaisuudessa vain taivas on rajana. :) Törmäsin netissä surffaillessani tähän kuvaan ja itse yritän pitää nuo sanat mielessäni. Kannattaa varoa, unelmat saattavat toteutaua <3

Pientä puuhastelua

Kaiken sen puuhastelun lisäksi, mitä olen ulkona harrastanut on ollut aikaa tehdä käsitöitä myös kotona. Kun annoin Iineksen eli aiemmin tekemäni pöllötyynyn lahjaksi isälleni, oli pakko tehdä myös itselleni sellainen. Ihanaa, että minullakin asuu kotonani nyt oma pehmeä pöllö <3 Puuhelmistä askartelin muutamat rannekorut. Innostus näihin tuli kahdelta pieneltä prinsessalta, jotka tulivat tässä yksi viikonloppu kylään ja askartelivat itselleen kaulakorut. Helmiä jäi yli, joten katsoin tilanteeni tulleen ja yhtenä iltana tv:tä katsellessani pujottelin helmiä sattumanvaraisessa järjestyksessä kuminauhaan. :)

Tänään on kyllä ollut melkoinen päivä ja tähän on mahtunut niin hyviä, kuin "huonojakin" uutisia. Huomaa, että on maanantai. Fiilis on todellinen maanantaifiilis. Kotiin tullessa värittelin hetken värityskirjaa ja pyöräyttelin sitten nämä sämpylät :) Ja tuli muuten hyviä!! Ohje on täältä Suosittelen lämpimästi. Nyt on hyvä mieli ja maanantaifiilis selätetty :) JES!! Tosi kivaa viikkoa <3